Vaihto-opiskelua ja diskordianistisia rituaaleja

Kuvia Jagellon yliopiston uskontotieteen laitokselta Krakovasta

Kirjoittaja: Jarno Lantta

Alkupuheet

Olin tänä keväänä Erasmus-vaihdossa Puolassa historiallisessa Jagellon yliopistossa (perustettu 1364), jossa osallistuin lähes yhtä historialliselle “New Religious Phenomena in Contemporary World: Invented Religions” -kurssille. Eli siis suomeksi sanottuna kurssin keskipisteessä olivat keksityt uskonnot, joiden joukkoon diskordianismikin usein luetaan.

Valitsin itse kurssin lopputyön aiheeksi diskordianismin ja pyysin sitä varten haastateltavaksi Suomen johtavaa diskordianismiasiantuntijaa Essi Mäkelää. Aihevalintaan vaikutti aikaisemmin kuulemani kuvaukset kiinnostavista diskordianistisista rituaaleista sekä vaihdossa ollessa harvinainen mahdollisuus päästä puhumaan suomen kieltä. Essi kysyi samalla minua myös kirjoittamaan tänne blogiin tiivistelmän kurssityöstä, jonka pariin voisimmekin seuraavaksi siirtyä.

 

Aihe & teoriaa

Kurssityöni tarkka otsikko on ”Ritual in Finnish Discordianism” eli keskityn siinä tarkastelemaan suomalaisten diskordianistien rituaaleja, joita Essi kuvaili minulle ystävällisesti Zoom-puhelumme aikana. Esseen ohuehko teoriapohja koostuu viittauksista muiden keksittyjen uskontojen tutkimukseen, (liian) vähäisiin olemassa oleviin diskordianismi-aiheisiin tutkimusteksteihin sekä Roy Rappaportin ja Eric Hobsbawmin teorioihin. Näistä voin kiinnostuneille suositella etenkin Rappaportin rituaali-käsitteen määritelmään ja Essin pro gradu -tutkielmaan tutustumista (lähteet tekstin lopussa).

 

Niin mitä rituaaleja?

Luokittelen esseessä tarkastelemani rituaalit Principia Discordia -teoksesta suoraan otettuihin ja toisaalta löyhemmin siitä inspiroituneisiin ”uudempiin” innovaatioihin, vaikka tällainen kahtiajako onkin keinotekoinen.  Esimerkkeinä ensimmäisistä käytän diskordianistiksi initioitumiseen liittyvää hot dogin nauttimista ja kalkkunakirousta tai harmaanaaman kirousta, jossa Principian ohjeiden mukaisesti pidetään meteliä ja heilutellaan käsiä harmaanaaman karkottamiseksi. Jälkimmäisten joukkoon esseessä luen moderniksi klassikoksi (ainakin joissain piireissä) muodostuneen kaalille pyhitetyn lolkaalirituaalin, menneet pyhiinvaellukset sittemmin palaneelle Viikin gorillapatsaalle ja etenkin Oulun seudun diskordianistien harrastamat, erilaiset popkulttuurista inspiroituneet rituaalit. Osa rituaaleista on toistettu ainakin lähes samankaltaisena useampaan otteeseen, mutta merkittävä osa rituaaleista on ollut kertaluontoisia, mikä poikkeaa perinteisempien uskontojen rituaaleista.

 

Havaintoja rituaalien yleisistä piirteistä (tai niiden puutteesta)

Kaukaa katsottuna näiden ja muiden eri diskordianististen rituaalien ainoa yhteinen piirre saattaa näyttää olevan niiden satunnaisuus ja vaihtelevuus. Tästä huolimatta yritin tunnistaa esseessä joitain yleisiä piirteitä, joista ensimmäinen – ironisesti – on juuri vaihtelevuus. Essin kuvausten perusteella rituaalit ja niiden merkitys vaihtelevat niin paikallisesti, yksittäisten diskordianistien välillä sekä yksilön oman diskordianistisen matkan vaiheiden välillä. Toiseksi huumori eri muodoissaan näyttää usein olevan osana rituaalista toimintaa. Kolmanneksi yhteiseksi piirteeksi nimeäisin merkityksekkäiksi nousseiden rituaaliaiheiden tai motiivien olemassaolon, sillä elementit kuten hot dogit, kaalit ja kaiken taustalla olevan kaaoksen palvonta siirtyvät sujuvasti yhdestä keksitystä rituaalista toiseen ja yhdistävät ne samalla osaksi diskordianististen rituaalien jatkumoa.

 

Rituaalien merkitys

Perinteikkäät rituaaliteoriat korostavat usein rituaalien toistuvuutta ja pitkää ikää, mikä onkin ehkä osittain johtanut diskordianismin jäämiseen rituaalitutkimuksen ulkopuolelle. Kuten edellä on kuvattu, diskordianistisistakin rituaaleista on silti löydettävissä jatkuvuutta ja niihin osallistuminen rakentaa yhteenkuuluvuutta yhteisöön, oli sitten kyseessä oma kaveriporukka tai maailmanlaajuinen diskordianismin harjoittajien yhteisö. Rituaalien merkitys vaihtelee harjoittajasta toiseen: jotkut tekevät jonkin tyyppisiä rituaaleja päivittäin ja toiset eivät juuri koskaan. Diskordianistiset rituaalit ovat kuitenkin ainutlaatuisuudessaan hyvin kiinnostavia, joten toivottavasti saamme tulevaisuudessa nähdä näiden rituaalien harjoittamisen edelleen jatkuvan – ja muuttuvan.

 

 

Kirjallisuutta:

Mäkelä, Essi 2012: Parodian ja uskonnon risteyksessä – notkea uskonto suomalaisten diskordianistien puheessa. Pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto.

Rappaport, Roy 1999: Ritual and Religion in the Making of Humanity. Cambridge University Press. (Rituaalin määritelmästä etenkin 2. luvussa)